Wlan-laitteen ostaminen vaatii yhä tarkuutta

Nopea 802.11n-tekniikka leimattiin vihdoin standardiksi syyskuussa. Pitkään odotettu IEEE-järjestön 802.11n-tekniikan virallistus ei silti paljonkaan hetkauta laitevalmistajia. Nykyisiä 802.11n-laitteita, jotka perustuvat tekniikan draft 2 -luonnosversioon, ei tarvitse vetää markkinoilta. Ne saadaan lopullista standardia tukeviksi laiteohjelmiston tai ajurin päivityksellä.

Laitteista ne 600, joilla jo on teollisuusjärjestö Wi-Fi Alliancen draft 2 -sertifikaatti, saavat automaattisesti myös uuden Wi-Fi Certified N -sertifikaatin. Näin myös draft 2 -laitteen ostaneet ovat hyvässä asemassa.

”Ostoksilla kannattaa kuitenkin varmistaa, että laite on uudehko. Silloin voidaan olettaa, että se perustuu draft 2 -versioon. Vanhempien tuotteiden kohdalla kannattaa varmistaa joko tuotepakkauksesta, ohjekirjasta tai valmistajalta, perustuuko laitteen wlan-ratkaisu draft 2:een. Lopulliseen standardiin tehdyt muutokset draft 2:een verrattuna ovat vähäisiä. Omien testiemme mukaan lähes kaikki vuoden tai kahden sisään tehdyt 802.11n-ratkaisut toimivat keskenään varsin hyvin”, kertoo verkkolaitevalmistaja Telewellin testaus- ja tuotekehitysasiantuntija Mika Koskiola.

Tarkkana pitää olla myös siksi, että 802.11n-maininta laitteen kyljessä takaa vain perustoimivuuden, ei esimerkiksi siirtonopeutta. Kyljessä voi lukea teoreettinen huippu 450 Mbps, mutta se on utopiaa. Entä todellinen huippunopeus, verkkolaitevalmistaja ZyXELin tuotepäällikkö Jan Karvonen?

”Jos paketissa luvataan 450 Mbps, oikea maksiminopeus on enintään 200 Mbps. Silloin käytössä pitää olla kolme antennia sekä lähettävässä että vastaanottavassa laitteessa.

Halvemmissa 11n-laitteissa antenneja saattaa olla vain yksi. Silloin huippunopeus saadaan jakamalla kolmella.”

Edeltävään 802.11g:hen ja sen teoreettiseen 54 megabitin sekuntivauhtiin verrattuna nopeushyödyt ovat merkittävät.

Sertifikaatti tuo selkeyttä

Lähettävien antennien määrän pitäisi ilmetä tuotepaketista. Jos ei ilmene, kannattaa kysyä tai tutkia tuotteen teknistä esitettä. Antennien määrästä voi olla kertomassa myös uudenlainen Wi-Fi Certified N -tarra. Sellaisen valmistaja voi liimata kyseisen sertifikaatin saaneen tuotepaketin kylkeen. Tarrasta näkee helposti, montaako datavirtaa laite lähettää samanaikaisesti ja mitä taajuusalueita laite käyttää.

Tarra tulee komeilemaan esimerkiksi D-Linkin ja ZyXELin tuotepaketeissa. Telewell lisää tuotepaketteihinsa erilliset maininnat taajuusalueesta ja antennien määrästä, sillä yhtiö ei ole hakenut tuotteilleen Wi-Fi Alliancen sertifikaatteja.

”Emme ole nähneet siitä hyötyä, sillä laitteidemme wlan-ratkaisuilla, jotka ovat Ralinkin valmistamia, on jo Wi-Fi Alliancen hyväksyntä. Ralinkin wlan-ratkaisut on myös todettu käytännön testeissä yhteensopiviksi yleisimpien wlan-tuotteiden kanssa, joista mainittakoon esimerkiksi iPhone, Xbox, PS3 ja kaikki nykyisissä kannettavissa käytetyt wlan-ratkaisut”, Koskiola sanoo.

Vanha laite syö hyötyjä

Monen antennin tekniikkaa kutsutaan nimellä MIMO (multiple-in, multiple-out). Se on yksi 802.11n:n keskeisistä osista. MIMOn ansiosta esimerkiksi kolmella antennilla voidaan lähettää kolmea datavirtaa yhdellä taajuuskanavalla. MIMOsta ei ole kuitenkaan mitään iloa, jos toinen keskustelevista laitteista, kuten sylimikro, käyttää vain yhtä antennia. Sama pätee, jos yrittää naittaa yhteen 802.11n-laitetta ja aiempaan 802.11g-tekniikkaan perustuvaa laitetta.

”Silloin käytetään vain yhtä antennia eikä 802.11n tuo juuri mitään lisäarvoa”, Karvonen sanoo.

Parhaisiin nopeuksiin pääsemistä hidastaa moni muukin asia. Vaikka kotona olisi tuliterät 11n-laitteet, nopeus kärsii, jos naapurilla onkin omassa verkossaan 11b- tai 11g-laite, jonka oma 11n-laite havaitsee.

”Silloin aktivoituu 11n-laitteen ns. kohteliaisuustekniikka. Se puolittaa nopeuden, sillä se siirtää 11n-laitteen käyttämään 40 megahertsin taajuuskanavan sijasta 20 megahertsin kanavaa. Tämä tehdään siksi, ettei 11n-laite häiritsisi samalla ahtaalla 2,4 gigahertsin taajuusalueella toimivia 11b- tai 11g-laitteita”, Karvonen lisää.

Ratkaisu voi löytyä 5 gigahertsin taajuusalueesta. 802.11n-laite voi käyttää myös sitä, jos laite tukee myös 802.11a-tekniikkaa. Sillä alueella ei ole ruuhkaa, ja käytettävissä olevia kanavia on enemmän. Ongelma on se, että kuluttajahintaiset 5 gigahertsin 11n-laitteet ovat vähissä, koska 11a-tekniikan tuki vaatii laitteeseen lisämoduulin, joka lisää valmistajan kustannuksia.