Mitä tuli sanottua?

Alussa oli puhe. Vuosituhansien ajan ihmiset viestivät toisilleen vain puhumalla. Loppuajan he muistelivat, mitä tulikaan sanottua.

Sitten ihmisten välinen viestintä alkoi monimuotoistua. Syntyi kirjoitustaito. Ihmiset voivat lähettää toisilleen kirjeitä tai vaikka pamfletteja.

Puhelin tuli ihmisten elämään. Sitten kännykkä. Kännykällä pystyi lähettämään tekstiviestejä kavereilleen. Taas uusi viestikanava.

Internet toi viestintävälineeksi sähköpostin. Nyt pitää viestiä kavereiden kanssa Facebookissa, Twitterissä, Foursquaressa, chateissa...

Jep, tämä on aikamoinen sotku. Henkilökohtainen viestintähistoriamme ystäviemme kanssa on hujan hajan eri kanavissa ja palveluissa.

Ennustan ja toivon, että 2010-luvulla joku selvittää tämän sotkun.

On ilmeistä, että eri viestintäkanavat tarvitsevat yhtenäisen käyttöliittymän.

Ei pitäisi olla mahdotonta rakentaa kojelautaa, jossa olisivat kaikki eri kanavissamme lähettämämme ja saamamme viestit. Siis kaikki Facebook-viestimme, chattihistoriamme, tekstiviestimme, sähköpostimme ja vaikka ostoshistoriamme yhdessä paikassa. Indeksoituna ja selattavissa, tietysti turvallisesti salasanan takana.

Mutta vaikka joku kokoaisi kaiken tämän tiedon yhteen paikkaan, edelleen jäljellä on yksi aukko: puhe.

Kaikki kirjoitetut viestimme on mahdollista arkistoida ja indeksoida huolellisesti. Mutta puhuttu viestintämme on edelleen samanlaista kuin se on ollut tuhansia vuosia. Siitä ei jää kuin hatara muistijälki.

Tämä olisi helppo korjata. Kun muisti halpenee ja puheentunnistus kehittyy, miksi puhelin ei vain automaattisesti nauhoittaisi jokaista puheluamme ja muuttaisi sen selattavaksi tekstiksi tietokantoihimme?

Ja vielä parempaa: miksi kännykkä ei voisi aina aktivoitua nauhoitustilaan, kun se kuulee meidän puhuvan jonkun kanssa, muutenkin kuin puhelimessa? Näin syntyisi tarkka arkisto kaikesta, mitä ikinä sanomme ja kuulemme.

Sitä käytännön sovellusten määrää!

Vanhoja keskusteluita, puhelimessa tai muuallakin, ei tarvitsisi enää muistella. Epäselviksi jääneet asiat voisi tarkistaa yksinkertaisella haulla. Suullisilla sopimuksilla olisi oikeaa todistusvoimaa.

Sukujuhlissa ei tarvitsisi muistella, mistä joku vanha riita alkoi. Vuosikymmeniä vanhat keskustelut voisi kaivaa esiin ja tarkistaa!

Ja kun rakastavaisten suhde alkaa hiipua, se on hyvä hetki kaivaa esille kaikki alkuaikojen intohimon puuskassa tehdyt löperöt lupaukset.

Jokainen riita olisi varmassa tallessa.

Koskaan ei tarvitsisi enää muistella sanoja, jotka ovat vaipuneet unholaan. Ne olisivat aina googlattavissamme!

Teknologia tämän vision toteuttamiseksi kypsyy hyvää vauhtia. Ihmisluonto kypsyy harmillisesti hitaammin.

Kaikki ihmiset eivät halua puheistaan jäävän jälkiä. Niiden unohtaminen on jopa autuaallista.

Eikä pidä unohtaa tietoturvariskejä. Siitä vasta syntyy kiusallisia tilanteita, kun seuraavan sukupolven WikiLeaks pulauttaa miljoonien ihmisten viestintähistorian julkiseen jakeluun. Mutta ehkä myös parit hyvät naurut.

Kirjoittaja on Talouselämän toimittaja, joka käyttää paljon aikaa tekemiensä haastattelujen purkamiseen nauhalta.

Kommentoi (1)

Lähetä

Tulosta

Jaa

Kommentoi artikkelia

Katso kaikki kommentit (1 kappale)

Re: Mitä tuli sanottua? 23.5.2011 7:09

Ympäripöyreä 'poliittinen' liturgia ei toivottavasti leviä enää enempää muille toiminta-alueillemme, koska se jos mikä on todiste kypsymättömyydestä. Asioista on aina voitava puhua niiden oikeilla nimillä ja merkityksillä.

Asoiden pohtiminen ääneen ja todellinen analysointi on toki paikallaan - mutta vain oikeassa paikassa ja tilanteessa. Nykyää kaikki muka analysoi nilloin mitäkin merkityksetöntä lillukanvartta.

Copy Paste Error Vastaa Ilmoita asiattomasta viestistä

Ilmoitus epäasiallisesta viestistä Sulje