Tuttavaperheen vanhimmaiset lapset pitivät esikoisensa ristiäisiä. Välittömässä, iloisessa tapahtumassa oli minun iloni valokuvata. Koska digifilmi on halpaa, kuvia tuli räpeksittyä sen mukaan.
Heti iltasella selvisi, että kaikki vähänkin kelvokkaat kuvat olivat sitten lättyluettelossa. Itse en Facebookissa esiinny, tieto tuli mutkan kautta.
Vähän päälle parikymppisten ihmisten ilo esikoisestaan on välitöntä ja vilpitöntä ja sitä on tunteikasta katsoa.
Silti minulle on kummastus tämä kertakaikkinen hinku lingota kaikki heti kaikille tuolla aineettoman maailman puolella. Juuri päin vastoin kuin on menetelty vanhassa maailmassa.
Vuosisataisen tuppisuisuuden perintö silmäkkäin ollen, mutta verkossa sitten aivan mahdoton hölötys eikä siinä välissä mitään.
Muuten, eräs nuori mies vastasi yhteisöllisen median käyttöä koskevaan selvitykseen, että ennemmin hän parisuhteensa päättäisi kuin yhteisömediastaan luopuisi. Se siitä suhteesta sitten.
Pohjimmiltaan me suomalaiset luotamme toisiimme, ja ihmisiin yleensä. Niin kauan kuin elämä ei meille kouriintuntuvasti muuta osoita.
Selvittelin hiukan haastattelemalla, minkälaista väkeä nuoren perheen naamakavereissa – no siis kavereissa ja kavereissa – on. Ja siellähän sitä on naamaa läheltä ja kaukaa. Yhteensä kai nelisensataa, joukossa maahanmuuttajia ja ulkomaille muuttaneita suomalaisia, pääasiassa hyvin nuoria ihmisiä. Jotkut ovat tietysti enemmän roikkumalla mukana, mutta toiset taas eivät voi elää ilman jatkuvaa paasausta pienimmistäkin rutiinihippusista.
Nämä nuoret ovat syntyneet pitämään yhteyttä yli totunnaisten rajojen, ja käymään samalla nykyisten välineiden mahdollistamaa avointa vuoropuhelua maailmasta, omastaan ja muiden.
Heillä on vapautta ja he luottavat toisiinsa.
Yhteys yli kulttuuri- ja kansallisuusrajojen on joka tapauksessa sitä arvokkaampi asia mitä enemmän arvot ja tavoitteet kääntyvät sisäänpäin jossakin tietyssä yhteiskunnassa. Olipa tuo valtio sitten niin sanotusti kehittyvä tai ei.
Kirjoittaja on MIkroPC:n ja Tietoviikon erikoistoimittaja.
KOLUMNI
Kim Viljanen, MikroPC, 5.3.2012 9:36Internetin voima ja logiikka
Elämme digitaalisten löytöretkien aikakautta, jossa menestyvät rohkeimmat ja itsepäisimmät. »
KOMMENTTI
Antti Isokangas, MikroPC, 28.3.2012 10:26Suunniteltu Kaliforniassa, valmistettu helvetissä
Eikö jo olisi aika ruveta kysymään myös luomu-Lumioita ja onnellisen kiinalaisen iPadeja? »
KOMMENTTI
Antti Oksanen, Tietoviikko, 14.2.2012 21:40Digitarina jatkuu tv:ssä
Verkko-tv-markkinan räjäyttää se, joka tekee telkkarista taas helppokäyttöisen. »
KOMMENTTI
Kari Ahokas, 27.1.2012 15:26Sovelluskaupan lähtölaskenta alkoi
Mobiilit sovelluskaupat ovat välivaiheen ratkaisu, joka ei voi kestää kauan. »
He luottamuksellakin juttelevat toisilleen, mutta samalla myös naamikselle, joka kerää, analysoi ja tallentaa kaiken.
Aivan kaiken, eikä mitään kannata nykypäivänä poistaa kun tallennustila on halvempaa lepsusti käytettynä kuin tietokantojen ja tallennuksien ronklaus.
Lisäksi jokainen like/send-nappi juoruaa naamikselle että kukas se tällä sivulla kävikään, mistä ja milloin. Pointti: Vaikka siihen ei edes koskisi!
Niiden toiminta täytyy osata ja ymmärtää itse estää jos haluaa myös tuon juoruilun tukkia.
Sitten nämä innokkaat juttujensa kertoja ja kuvien lähettelijät eivät aina kunnioita pätkääkään toisten halua pysyä kokonaan sen kerhon ulkopuolella, niin jutuista kuin varsinkin kuvista.
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.